6.6.2014

Päätös, josta valitetaan

Rovaniemen hallinto-oikeus 19.11.2013 nro 13/0484/1

Asian aikaisempi käsittely

Peräpohjolan poliisilaitos on 26.8.2013 tekemällään päätöksellä peruuttanut A:n taksinkuljettajan ammattiajoluvan ajalle 26.8.2013 - 31.12.2014, koska A oli syyllistynyt 2.1.2013 rattijuopumukseen, liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja huumausaineen käyttörikokseen, 20.10.2009 törkeään varkauteen sekä 29.8.2009 pahoinpitelyyn ja lievään vahingontekoon. Lisäksi A:n ammattiajolupa on poliisilaitoksen mukaan ollut määräaikaisen ajokiellon vuoksi peruutettuna ajalla 19.10. - 17.12.2011. Mainittujen tekojen johdosta poliisilaitos on katsonut, ettei A ole sopiva taksinkuljettajaksi.

A:lle on myönnetty 1.3.2007 ammattiajolupa, jonka voimassaoloaika päättyy 31.12.2014.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kaksoisrangaistavuutta koskeva väite

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kappaleen mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

A on katsonut, että häntä rangaistaan kahteen kertaan nyt kysymyksessä olevan 2.1.2013 tapahtuneen teon johdosta, sillä hän on ollut jo ajokiellossa 7.4.2013 saakka. Ammattiajoluvan menettäminen on siten kaksinkertainen rangaistus.

A on Kemi-Tornion käräjäoikeuden 22.3.2013 antaman tuomion mukaan syyllistynyt rattijuopumukseen, huumausaineen käyttörikokseen sekä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Kyseisten tekojen johdosta hänelle on määrätty rangaistukseksi 60 päiväsakkoa. Lisäksi hänet on määrätty ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä on ollut 7.4.2013. Kyseinen käräjäoikeuden määräys ajokiellosta on rikosoikeudellinen seuraamus. Peräpohjolan poliisilaitos on 26.8.2013 antamallaan päätöksellä peruuttanut mainitun tuomion perusteella A:n ammattiajoluvan määräajaksi 30.12.2014 saakka, mikä on hallinnollinen seuraamus.

Hallinto-oikeus toteaa, että molemmat seuraamukset perustuvat samaan 2.1.2013 tapahtuneeseen tekoon ja molemmissa arvioidaan A:n käyttäytymistä. Poliisilaitoksen määräämän ammattiajoluvan peruuttamista ei kuitenkaan ole tarkoitettu rangaistukseksi eikä rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi. Ammattiajoluvan peruuttamista koskevassa harkinnassa ei arvioida yksittäisen teon moitittavuutta sinänsä vaan sitä, täyttääkö A kyseisen teon jälkeenkin ne vaatimukset, joita taksinkuljettajalta vaaditaan, ja täyttääkö hän siten ajoluvan edellytykset. Näin ollen asiassa ei ole kysymys kaksoisrangaistavuudesta, joten A:lle aiemmin määrätty ajokieltoa koskeva rangaistus ei estä hänelle myönnetyn ammattiajoluvan peruuttamista rattijuopumusrikokseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistymisen perusteella.

Ajo-oikeusasia

Taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain 4 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan taksinkuljettajan ajoluvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva taksinkuljettajaksi. Lain 9 §:n 2 momentin mukaan hakijaa ei pidetä sopivana taksinkuljettajaksi, jos

1) hän on ajoluvan hakemista edeltäneen viiden vuoden aikana syyllistynyt rikoslain (39/1889) 23 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, 3 §:ässä tarkoitettuun rattijuopumukseen, 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen, 10 §:ssä tarkoitettuun kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta;

2) hän on luvan hakemista edeltäneen vuoden aikana syyllistynyt rikoslain 23 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, joka osoittaa vakavaa piittaamattomuutta liikenneturvallisuutta kohtaan, tai muuhun liikennerikkomukseen siten, että edellytykset ajokieltoon määräämiselle ajokorttilain 65 §:n 1 tai 2 momentin perusteella täyttyvät, taikka hän on tuona aikana ollut ajokiellossa mainituissa lainkohdissa tarkoitettujen liikennerikosten vuoksi;

3) hän on luvan hakemista edeltäneen viiden vuoden aikana syyllistynyt henkeen tai terveyteen kohdistuvaan tai muuten väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, seksuaalirikokseen tai muuhun vastaavaan rikokseen ja teko osoittaa hänen olevan ilmeisen sopimaton toimimaan taksinkuljettajana;

4) hän on luvan hakemista edeltäneen viiden vuoden aikana syyllistynyt muuhun rikokseen, joka osoittaa hänen olevan ilmeisen sopimaton toimimaan taksinkuljettajana; tai

5) hän on poliisin pitämästä rekisteristä ilmenevien tietojen perusteella muutoin toiminnallaan osoittanut olevansa elämäntavaltaan tai henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan ilmeisen sopimaton toimimaan taksinkuljettajana.

Lain 15 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ajolupa on peruutettava, jos luvan haltija ei enää täytä ajoluvan myöntämisen edellytyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan ajoluvan peruuttaminen on otettava viivytyksettä tutkittavaksi, jos 1 momentissa tarkoitettu peruste luvan peruuttamiselle ilmenee.

Lain 18 §:n 1 momentin mukaan muusta kuin 16 tai 17 §:ssä säädetystä syystä ajolupa peruutetaan määräajaksi, vähintään kahdeksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Määräajan pituudesta määrättäessä otetaan huomioon erityisesti peruuttamisen perusteena olevan teon tai tekojen vakavuus ja teko-olosuhteet. Pykälän 2 momentin mukaan jos ajoluvan haltija on syyllistynyt 9 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun tekoon, vakavaa piittaamattomuutta liikenneturvallisuutta kohtaan osoittavaa tekoa lukuun ottamatta, taikka 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tekoon, vähimmäisaika ajoluvan peruuttamiselle on kuitenkin kuusi kuukautta. Pykälän 3 momentin mukaan jos se on perustellusta syystä tarpeen seuraamuksen kohtuullistamiseksi, ajolupa voidaan peruuttaa edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä lyhyemmäksikin ajaksi. Jos ajolupa peruutetaan poliisin määräämän ajokiellon vuoksi, lupa peruutetaan ajokiellon ajaksi, jollei teon tai tekojen vakavuudesta ja teko-olosuhteista muuta johdu. Jos ajoluvan haltijalle annetaan ajokiellon sijaan varoitus, ajolupa voidaan jättää peruuttamatta.

Lain 22 §:n mukaan taksinkuljettajalle voidaan ajoluvan määräaikaisen peruuttamisen asemesta antaa varoitus, jos ajoluvan peruuttamista on pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena eikä teon ole katsottava osoittavan piittaamattomuutta taksinkuljettajan vastuista ja velvollisuuksista tai yleensä säännösten ja määräysten noudattamisesta taikka hänelle aiemmin määrätyistä seuraamuksista.

Hallituksen esityksessä laiksi taksinkuljettajien ammattipätevyydestä (HE 33/2009) on sen 9 §:n 2 momentin 1 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että muun muassa rattijuopumus on sellainen liikennerikos, joka on aina osoitus sopimattomuudesta.

Tutkintailmoituksesta käy ilmi, että A on 2.1.2013 noin kello 13 kuljettanut taksia huumausaineiden sekä lääkeaineiden vaikutuksen alaisena. Hän on lisäksi ohittanut punaisen liikennevalon pysähtymättä. A:n kyydissä on ollut yksi matkustaja. Huumepikatesti on näyttänyt positiivista tulosta bentsodiatsepiinille, opiaatille sekä amfetamiinille. A on ollut päihtyneen oloinen ja poissaoleva. Kemi-Tornion käräjäoikeus on 22.3.2013 tuominnut hänet liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, huumausaineen käyttörikoksesta sekä rattijuopumuksesta yhteiseen 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Lisäksi hänet on määrätty ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä on ollut 7.4.2013.

A:n syyllistyttyä rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen poliisilaitoksen on tullut peruuttaa A:n taksinkuljettajan ajolupa määräajaksi. Poliisilaitoksen päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ole syytä. Ajoluvan peruuttamista ei kuitenkaan ole voitu perustella A:n vuonna 2009 tekemillä teoilla eikä hänen ajolupansa peruuttamisella ajalla 19.10. - 17.12.2011, kun otetaan huomioon niistä kulunut aika. Näillä seikoilla on kuitenkin merkitystä harkittaessa ajoluvan peruuttamisen pituutta ja sitä, voidaanko peruuttamisen asemesta antaa varoitus. Tähän nähden ja olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n esittämillä perusteilla ole aihetta lyhentää peruuttamisen määräaikaa eikä antaa varoitusta määräaikaisen peruuttamisen asemesta. Poliisilaitoksen päätöksen muuttamiseen näiltäkään osin ei siten ole syytä.

Asian on ratkaissut hallinto-oikeustuomari Antti Pekkala. Esittelijä Sari Semenoff.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja A:n taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisen kestoa lyhennetään siten, että peruuttaminen päättyy viimeistään sinä päivänä, kun korkein hallinto-oikeus antaa päätöksen tässä asiassa, tai että taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisen kestoa joka tapauksessa lyhennetään.

Poliisilaitoksen päätös on perustunut kahteen eri käräjäoikeuden tuomioon ja niissä A:n syyksi luettuihin rikoksiin sekä A:n määräaikaiseen ajokieltoon ajalla 19.10.‒17.12.2011. A:n taksinkuljettajan ajolupa on peruttu näiden vuoksi määräajaksi lähinnä kahdella eri perusteella eli sillä, että A on syyllistynyt rikoslain 23 luvun mukaiseen rikokseen, ja sillä, ettei A:ta muiden syiden perusteella ole pidetty henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella enää sopivana taksinkuljettajaksi. Hallinto-oikeus on lausunut, ettei taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamista ole voitu perustella A:n vuonna 2009 tekemillä teoilla eikä A:n ajoluvan peruuttamisella ajalla 19.10.‒17.12.2011.

Hallinto-oikeus on sen sijaan katsonut, että käräjäoikeuden 22.3.2013 antamassa tuomiossa A:n syyksi luettujen rikosten perusteella poliisilaitoksen on tullut peruuttaa A:n taksinkuljettajan ajolupa. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi linjata taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisen määräajan osalta, mitä tekoja ajoluvan peruuttamisen määräaikaa koskevassa harkinnassa voidaan ottaa huomioon.

Lain mukaan määräajan pituudesta määrättäessä otetaan huomioon erityisesti peruuttamisen perusteena olevan teon tai tekojen vakavuus ja teko-olosuhteet. A:n taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamista voidaan perustella ainoastaan käräjäoikeuden 22.3.2013 antamassa tuomiossa A:n syyksi luetuilla teoilla. Tällöin myös peruuttamisen pituutta koskeva harkinta tulee perustaa ainoastaan kyseiseen tekoon, sen vakavuuteen ja teko-olosuhteisiin. Hallinto-oikeus on kuitenkin ottanut ajoluvan peruuttamisen pituutta koskevassa harkinnassaan huomioon sekä A:n vuoden 2009 teot että vuoden 2011 määräaikaisen ajokiellon. Koska ajoluvan peruuttamisen määräaikaa on sekä poliisilaitoksen että hallinto-oikeuden päätöksissä perusteltu teoilla, joiden johdosta A:n ajolupaa ei ole voitu peruuttaa, on peruuttamisen määräaika asetettu liian pitkäksi.

Lain mukaan erityisen painavasta syystä ajoluvan peruuttamisen määräaika voidaan määrätä kuutta kuukautta lyhyemmäksi. Hallituksen esityksessä laiksi taksinkuljettajien ammattipätevyydestä on todettu, että taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisen määräajan kohtuullistamista ei voitaisi soveltaa vakavissa tapauksissa, joiksi on esitöissä katsottu lain 9 §:n 3 kohdassa tarkoitetut teot. A:n syyksi 22.3.2013 luetuissa rikoksissa ei ole kysymys tällaisista teoista eikä muutenkaan vakavista teoista. Taksinkuljettajan ajolupa voidaan siten peruuttaa kuutta kuukautta lyhyemmäksi ajaksi.

Käräjäoikeuden tuomio 22.3.2013 koskee liikenteessä ajoneuvoa 2.1.2013 kuljettamalla tehtyä yhtä yksittäistä tekoa, jonka myötä A:n syyksi on luettu kolme eri rikosta. A on ajanut päin punaisia liikennevaloja huumaavan aineen vaikutuksen alaisena. A ei kuitenkaan ole tuolloin ollut kuljettamassa taksia. Hän ei ole ollut työvuorossa eikä asiakasajossa. Kyse on ollut yksityisajosta, jossa A:n kyydissä ei ole ollut muita henkilöitä. A ei ole teollaan aiheuttanut kenellekään konkreettista vaaraa.

A:n veressä ajon jälkeen olleen amfetamiinin määrällä ei ole käytännössä mitään vaikutusta kuljettajan kykyyn kuljettaa ajoneuvoa. A:lla on ollut masennukseen reseptilääkkeenä Diapam. Lisäksi A oli nauttinut vähäisiä määriä Xanoria ja Panacodia. A:n verestä tavattujen kyseisten aineiden määrät ovat olleet erittäin pieniä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön verraten varsin lyhyeen eli noin kolmen kuukauden pituiseen ajokieltoon. Käräjäoikeuskaan ei siten ole pitänyt A:n syyksi luettua rattijuopumusta tekotavaltaan vakavana.

Taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisen määräaikaa koskevassa harkinnassa tulee kiinnittää syyksi luettua rikosnimikettä enemmän huomiota kulloisenkin peruuttamisen perusteena olevan teon vakavuuteen ja teko-olosuhteisiin. Muussa tapauksessa päätökset ajoluvan peruuttamisen määräajoista eivät ole keskenään linjassa. A:n tekoa arvioiden taksinkuljettajan ajolupa on peruutettu kohtuuttoman pitkäksi määräajaksi. A ei voi harjoittaa ammattiaan yli vuoteen ja neljään kuukauteen. Ammattiajolupa on A:lle tärkeä työväline, jotta hän pystyy elättämään itsensä ja poikansa.

A on vielä pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista valitukseen liitetyn laskun mukaisesti.

Lapin poliisilaitos on lausunnossaan todennut, että huomioon ottaen lain säännökset A:n taksinkuljettajan ammattiajolupa on tullut peruuttaa vähintään kuuden kuukauden ja enintään viiden vuoden määräajaksi. Taksin kuljettamista huumausaineen vaikutuksen alaisena ei missään tapauksessa voi pitää niin vähäisenä tekona, että sen perusteella voitaisiin antaa varoitus. Lain tarkoittamien vakavien tekojen joukkoon on katsottava kuuluvan myös taksin kuljettamisen huumausaineen vaikutuksen alaisena.

Laissa ei ole säännöksiä, joiden perusteella aika, jona ajoluvan haltija on ollut ajokiellossa ja jona hänen ammattiajolupansa on ollut väliaikaisesti peruutettuna, otettaisiin huomioon taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisen määräajan pituudesta päätettäessä tätä lyhentävänä tekijänä. Määräajan pituudesta määrättäessä otetaan huomioon peruuttamisen perusteena olevan teon tai tekojen vakavuus ja teko-olosuhteet, joiden yhteydessä aika, jonka luvan haltija on ollut ilman ajo-oikeutta, voidaan ottaa huomioon jossain määrin. Kun poliisilaitoksen edustaja on 26.8.2013 peruuttanut A:n ammattiajoluvan määräajaksi, lyhimmän mahdollisen määräaikaisen ammattiajoluvan peruuttamisen päättymispäivä olisi voinut olla 25.2.2014 ja viimeinen mahdollinen määräaikaisen peruuttamisen päättymispäivä 25.8.2018, jos A:n henkilöauton ammattiajolupa olisi voimassa näin pitkään.

A on 2.1.2013 kuljettanut taksiautoa käytettyään amfetamiinia ja muita huumaavia aineita. Se, että hän ei ole huomioinut ajaessaan punaista liikennevaloa, osoittaa myös sen, että hän on taksia kuljettaessaan ollut niin suuressa määrin huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena, että ne ovat merkittävässä määrin heikentäneet hänen kykyään kuljettaa autoa liikenteessä turvallisesti. Lain esitöiden mukaan esimerkiksi rattijuopumukseen syyllistyminen asiakasajossa tai työvuoron aikana tai ajotilauksen odottelu juopuneena lisäisivät teon vakavuutta sen vaikutusta ajolupaan harkittaessa. Taksinkuljettajan ammattiajoluvan määräaikaisen peruuttamisen pituutta arvioitaessa, jos teko on tehty taksiautoa kuljetettaessa, se tulee ottaa huomioon määräaikaista ajokieltoa selvästi pidentävänä tekijänä. A:n taksinkuljettajan ajolupa on peruutettu käytännössä yhden vuoden ja neljän kuukauden ajaksi, jota voidaan pitää peruuttamisen perusteena olevan teon tai tekojen vakavuus ja teko-olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisena määräaikana. A:n valitus tulee perusteettomana hylätä.

A on vastaselityksessään todennut, että hän on kuljettanut autoa, jossa oli taksikyltti. A ei kuitenkaan ollut työvuorossa. Hän on toiminut taksinkuljettajan tehtävässään moitteettomasti. Rattijuopumus rikosnimikkeenä ei ole vähäinen, mutta määräajan pituutta harkittaessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota tekoon eikä teon perusteella syyksi luettuun rikokseen. A on ollut rattijuopumuksen vuoksi ajokiellossa hieman yli kolme kuukautta. Taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisen määräajan pituutta arvioitaessa olisi kohtuullista, että rattijuopumuksen vuoksi määrätty ajokielto otettaisiin jossain määrin huomioon.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

A on Kemi-Tornion käräjäoikeuden tuomion mukaan syyllistynyt rikoksiin, joista hänelle on määrätty rangaistukseksi sakkoa. Lisäksi hänet on määrätty ajokieltoon. Perä-Pohjolan poliisilaitos on käräjäoikeuden tuomion johdosta peruuttanut A:n ammattiajoluvan määräajaksi. Käräjäoikeuden määräämä ajokielto on rikosoikeudellinen seuraamus, ja poliisilaitoksen määräämässä ammattiajoluvan peruuttamisessa on kysymys siitä, täyttääkö A ammattiajoluvan haltijalle asetetut vaatimukset. Hallinto-oikeuden on siten tullut päätöksestään ilmenevällä tavalla lausua käräjäoikeuden määräämän ajokiellon ja poliisilaitoksen määräämän ammattiajoluvan osalta, ettei asiassa ole kysymys kaksoisrangaistavuudesta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

Oulunseudun oikeusaputoimisto on 16.9.2013 myöntänyt A:lle oikeusapua 12.9.2013 lukien ilman omavastuuosuutta ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja Mikael Henrikssonin.

Avustajalle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 6 §:n mukaisena viiden ja puolen työtunnin perusteella laskettuna palkkiona 575 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 138 euroa, muodostuu siten 713 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä, Leena Äärilä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Nieminen.